Vekkilän tontut

Vekkilään saapui joukko uusia vipeltäjiä. 

Huovuttelin neulalla ja pesukoneella. 

Hups, missä on tontun töppöset. Löytyihän ne ja yllä on kuva kun kaikki on kunnossa.

Nyt sitten odottelemaan joulun myyjäisiä ja markkinoita.

 

Kohtalona luovuus ITE

 Hämeenlinnan taidemuseossa ITE-taiteen 20 vuotis-juhlanäyttely. 

Luovuus ja taide on jokaisen oikeus, sanoo ITE-taiteen etsinnät käynnistänyt  Maaseudun Sivistysliiton kulttuuritoimenjohtaja  Liisa Heikkilä- Palo.  

 Näyttelyyn on kerätty vain pieni osa eri taiteilijoita, mutta Sivistysliitto on kartoittanut laajasti eri tekijöitä ja heidän elämäänsä www.itenet.fi sivustoille. Myös matkailuvinkkejä paikkoihin, missä teoksiin voi tutustua. 

Ehdoton suosikkini. Viljo Luokkasen mahtavat isot puuveistokset.  Luokkanen minusta on tyypillisimpiä ITE-taiteilijoita, ensin päivätyö ja eläkkeelle jäätyä luovuus saa vallan ja taidetta syntyy.

Tunnetuimpia ITE-taiteilijoista lienee parikkalalainen Veijo Rönkkönen (k. 2010). Hänen n. 500 betoniveistosta on esillä hänen kotipuistossa. Tähän näyttelyyn hänestä oli vain kolme valokuvaa, mikä hieman hämmästytti vaatimattomuudella, onhan kyseessä mittavan tuotannon taiteilija.

Luulen, että soidinmetso on yksi kuvatuimpia ITE-taiteijoiden aiheista. Alla parikin Väinö Ojan puuveistosta. 

Väinö Ojalta myös Eva. Huomaa upeat ripset!

Martti Hömpin (k. 2013) Trio Pönttöpäät  valokuvassa

Alla upea työ kyntäjästä. Valitan, mutta tekijä meni minulta ohi. Kuvannut Veli Granö.

Näyttelyssä on paljon  Veli Granön kuvia eri teoksista ja taiteilijoista. Ymmärrettävää on, ettei isoja töitä voida siirrellä esille tuotaviksi. Granö on kerännyt mitattavasti talteen eri taiteilijoiden töitä ja heidän haastattelujaan.

Rikhard Koiviston (1912-1983) paratiisi-sarjasta ErikUddströmin kuva. Koiviston materiaalina puu maalattuna.

Väinö Ylèn (1903-2000). Pienet veistokset maalattua betonia.

Keräsin tähän vain pienen hipaisun verran suosikkejani ja jätin tietoisesti pois maalaukset. On mahtavaa, että tämä "kansantaide" on saatu esille ja myös kartoitettua. Suomessa on paljon taitajia ja tekijöitä, on mielenkiintoista nähdä myös minkälaisia ihmisiä teosten takana on.

Ilmari Salminen (1929-2008) kotitalossaan 

Tutustu www.itenet.fi

  

Kurre Orava

 

Huovutusinnostus inspiroi jälleen. Harjoittelin oravan tekoa. Muuten meni hyvin paitsi kuonosta tuli hieman paksu. Myös ruskea villa oli hankalaa ja nyppyistä.

Tonttumamman huovutin viime vuonna. 

Hieman jo luntakin saatiin ja ulkona oravat jatkavat talviruokien keräämistä lintulaudalta. Kivaa viikkoa kaikille.

Mäyris ja sen "kaveri"

 Vettä satoi rännit kolisten. Mielessäni olin jo suunnitellut jotain kivaa ompelusta. Ostettu keinomokka oli kuin tehty mäyräkoiralle jo värinsäkin puolesta. Sadepäivät on niin kivoja ompelusten tekoon. 

Olen vuosia sitten netistä löytänyt japanilaiset kaavat ja ne on osoittautunut erinomaiseksi. Pikkutarkat ja haasteelliset ommeltavat, mutta lopputulos on oikein hyvä.

Iso koira ei taida olla kovin ihastunut tulokkaaseen.

Jos tuo vaikka häviää, kun laittaa silmät kiinni eikä näe sitä!

PS. Kaverin kaverikin tulla tupsahti!

Syksysukat ja parit muut

 Jos joku olisi sanonut muutama vuosi sitten, että kudot sukkia, en olisi ikinä uskonut. Olinhan tehnyt kantapäänkin koulussa ja osittain äitini avustamana. Eli taitoakaan ei ollut. Sitten se vaan alkoi kiinnostaa. Enemmän ja enemmän. Kivaa tekemistähän tuo kutominenkin on, kun keksin opetella tekemään kuvioita. Niistä palapeleistä tykkään.

Syksysukat tein Sissukan sukkakuvan inspiroimana eli kopsasin kuvan lehdestä ja loput sävelsin. 

Tuo raitalanka on niin rumaa, että pakko oli se johonkin kuluttaa ja tein tavissukat. Vihreät tein pitsikuviolla oman innostuksen mukaan. 

Vekkilän tonttujoukot

 Päivälleen vuosittain mennään tonttupajassa. Syksy innoittaa samoihin aikoihin tonttujen tekoon ja niin tänäkin vuonna. Ulkona liki +20 ja aurinko paistaa, ei tunnun joululta. Vekkilässä on silti katseet jo tulevaan jouluun.

Pelargonit ja krassit kukkivat vielä ulkona ja ruska alkanut. Tunnelma ei niinkään jouluinen, mutta aika rientää ja kohta ollaankin joulussa.

Hirvityssukat, kaktuksia, vaivoja

 Kävin pitkästä aikaa Korialla Novitan myymälässä. Löysin aivan ihanan räikeävärisen langan, Novita Polaris. Lanka inspiroi kutomaan sukat. Kovasti mietin, miten 100 gr riittää normaalisukkiin. Ei riitä. Ihmettelen, miksi Novita lopetti suosittua suositumman 7-veikan 150 gr kerän ja tilalle tehtiin uusi 100 gr kerä. En tiedä, onko kyse taitavasta markkinoinnista vai mistä, mutta hintaa ainakin tulee reilusti enemmän sukille nykykerillä. 

Hirvityssukat näistä tuli. Ensinnäkään lanka ei siis riittänyt, jatkoin sinisellä. Kärkikavennukset teen myös sinisellä. Raidat menee aivan miten sattuu joko klönttiin tai raitaan. En tykkää. Tässäkin taas hyvä esimerkki, että tosi kiva ja kaunis lanka, ei aina työstettynä olekaan mikään.

Kaktukset viettivät koko kesän kasvihuoneessa. Siitä ne pitivät kovin ja kasvoivat aivan silmissä. Kivaa seuraa aina ikävämpää eli talvenvietto sisällä vähällä valolla. 

Pelargonivauvoilla hieman paremmat oltavat, kun saavat ikkunasta lisää valoa. Vauvat talvehtivat ja voimistuvat sisällä, kun taas isot pelargonit ovat viileässä ja vähässä valossa.

Karkilla on ruoka-aineallergia moniin lihatuotteisiin ja välillä se ryöpsähtää pintaan. Pirullinen vaiva, mikä tekee rakkuloita anturoiden väliin ja vertavaluvia haavoja. Usein joudutaan turvautumaan antibiootteihin, mutta tällä kertaa saatiin suurta apua hunajasalvasta. 

 Ilme kertoo kaiken!