Kiertelin paikallisella pikku-autotallikirpparilla. Pienessä laatikossa oli kangasmytty, hyvin likainen ja täynnä tahroja ja tuhanessa rypyssä. Hajukin oli melkoinen. Availin myttyä ja sieltä paljastui kuvioitu liinanalku. Joku oli aloittanut kirjonnan ja työn jälki oli tosi huolellista ja siistiä. Työstä oli tehty noin kolmannes. Toisessa laatikossa oli kaikenlaisia käsityötarvikkeita, nauhoja, nappeja, neuloja, ja ryppyinen paperipussi. Pussissa oli muliinilankoja ja kaikki värit sopivat tuohon liinaan.
Liina oli niin likainen, että kädet oli pestävä aina työn lopetettuani. Lisäksi meilläkin haisi vanha ummehtunut kellari. Liina oli pahoin kärsinyt kosteudesta ja mallikin paikoin kopioitunut vääriin kohtiin. Iso veritahra keskellä liinaa.
Ahkeroin liinan kuviot valmiiksi ja suunnittelin puuttuvat värit. Opettelin pistoja, jotta jälki olisi edes vähän niin taidokasta kuin hänellä, joka aloitti kirjonnan.
50-luvun henkeen sopivan reunapitsin valkoisena löysin, mutta väri riiteli pahati vihertävän liinakankaan kanssa. Värjäsin pitsin kamomillateellä (kiitos Hapille vihjeestä!) ja tee jätti pitsiin kivan vanhahtavan sävyn.
Liina on n. metri x metri. Ja todennäköisesti 40-50-luvulta. Tosi kaunis malli.
Sain kuin sainkin liinan puhtaaksi, silitettyä ja yläkuvassa kokonaisuudessaan. Tosi kaunis liina.
Tämä on ensimmäinen isompi kirjontatyöni. Jotain pientä harjoittelin jo vuosikymmeniä sitten. Vielä on varastossa aiemmin kirpparilta löytämäni liinat, joiden kirjontaa täytyy suunnitella.
