Nyt kun pari-kolme vuotta on mennyt laiskotellen, on puutarhatyöt moninkertaistuneet ja todella edestä löytyy minkä taakse jätti! Tuntuu, ettei työt lopu ikinä.
Mullat on kärrätty ja hikoiltu paikoilleen. Kymmenen kuutiota hävisi kuin itsestään. Kottikärrykin hajosi.
Valotolppakukkapenkki alkaa olla valmis. Heitin paljon vanhoja, ylikasvaneita kasveja pois ja korvasin uusilla. Kaikki minulle tärkeät, vanhat keräsin kivireunuksen viereen puolivarjoiseen paikkaan.
Tuo pää-parkani on niin muistamaton ja haluan seurata kasvien elämää, kirjoitin nimilaput uudelleen kasveihin. Joihinkin myös hankintavuoden.
Tämän allaskukkapenkin alla on entinen betoniallas ja päällänsä valtaisa multakuorma, mistä laitoin kuvia aiemmin. Kasveista ei juurikaan jäänyt jäljelle kuin muutamia, niitä tärkeitä. Vielä on istutus kesken ja olen jo ostanut paljon uusia.
Kun multahommat saatiin valmiiksi, laitoin kasvihuoneeseen kaikki pelargonit. Muutama on jo alkanut kukkiakin. Kyllä pelargoni on niin ihana kukka, ettei niitä koskaan ole tarpeeksi.
Ehdin istahtaa Itkukoivun varjoon ensimmäiselle aamukahville sen jälkeen, kun olin ajanut nurmikot myös ensimmäistä kertaa tänä keväänä. Ja mietin, jos ikinä seuraava puutarha minulla on, se ei ole 1000 neliötä isompi!
Niin ja käsitöitä ehdin sen verran, kun paikkasin työverkkarit!
