Liina "valmis"

Kärsimätön kun olen, on pakko tehdä käsityötkin nopeasti valmiiksi. En osaa keskittyä uuteen työhön, jos vanha ei ole pois päiväjärjestyksestä.

Liina on kirjontavalmis. Kanttaus ja silitys vielä.

 

Kuvassa kuivumassa pesun jäljiltä. Oikein kiva oli tehdä, mutta luulenpa, ettei ihan heti tule kirjontatyötä tehtäväkseni.  

 

Lopputulos on mitä toivoinkin ja mielestäni aikakautensa hyvä edustaja.  Tuli hieman tunne: Mä tein sen!

Sadepäivien puuhamaa

Eipä ole sadesäät tuntuneet pitkiin aikoihin niin mukavilta kuin nyt. Kolmatta päivää satelee ja se tuntuu niin raikkaalta ja virkistävältä.

 

Liinani edistyy hyvin. Vielä kukat kulmiin ja joitain lehtiä. Sitten puhdistus ja kanttaus. Yllättävän huonosti oli liinaa alettu tekemään. Korjailin virheitä ja purin huolimattomasti tehtyjä kohtia. Tulee mieleen, että tekijä olisi harjoitellut tai ollut muuten kokematon tekijä.

 

Tykkään kovin tuosta mallista. Siinä kuviot eivät ole vain kulmissa tai laidoilla, vaan koko liina tulee lähes täyteen kirjontaa. Ja pöydällähän se siten näkyvät parhaiten.

 

Ja jottei ihan kirjonnaksi mene sateen pitäminen, niin pyydettiin sopivasti tekemään kissaihmisille kissatyynyjä. Onneksi aineitakin vielä oli varastossa ja muutaman tein. Mallit onkin jo esitelty aiemmin.

 

Elikkä hyvää elokuuta kaikille, eihän kesä mihinkään vielä ole loppunut!

Kostian markkinoilla ja tilkkunäyttelyssä

Naapuri ystävällismielisesti toi Hämeen Sanomien artikkelin Hauhon Alvettulassa olevasta Sanna Parangon tilkkutyönäyttelystä. Joten matkakohteemme olisi Alvettula.
Ensin kuitenkin ajoimme Pälkäneelle Kostian wanhan ajan markkinoille.

 

Wanhan ajan hengessä oli paikalla olevien myyjien ja ohjelman esittäjien asut vanhan mallisia. Myytävät tavarat myös wanhaan sopivia. Kuumuus oli valtaisa +29, mutta paljon oli silti ihmisiä.

 

Alla tinasotilaiden valaja tekemässä omaa armeijaa.

 

Ehkä mielenkiintoisin oli Anja Wählingin työt. Paperimassasta muottiin painettuja silakoita, mitkä koristavat kirjan kansia. Oli myös avaimia ja nukkeja, pitsiä jne. Idea loistava, sillä kansista siistitään sisäpuoli ja siellä oli tasku, mihin voi liittää kortin tai vaikkapa lahjakortin. Oikein kivoja töitä.

 

Aivan ihana pellava puku oli kantajan kertoman mukaan isoäitinsä tekemä. Sitä on käytetty perinnemarkkinoilla ennenkin. Tosi kaunis.

Paljon oli ohjelmaa mm. Uudenmaan Karoliinit esittelivät leiriään ja 1700-luvun aseistusta.

 

Meidän matka jatkui kuitenkin tilkkunäyttelyyn. Sanna Paranko on kerännyt töitään esille Alvettulan seurataloon Hauholla. Seuratalo rakennettu 1936 ja upeat hirsiseinät kauniisti näkyvissä luomassa puitteita tilkkutöiden vanhahtavaan henkeen.

 

 

 

 

Hämeen Sanomien artikkelissa Sanna Paranko kertoo olevan hullu, mutta onnellinen hullu, sillä ompelematta ei voi olla. Hän sanoo, ettei ole taiteilija, eikä osaa oikein tehdä tilkkutöitä vain seinälle. Töillä täytyy olla aina joku tehtävä, hän sanoo.

 

 

Lilasävyinen peitto on ehdoton suosikkini. Tätä työtä oli tehty kolme vuotta.

 

Majava ei syö kuusia, mutta tässä työssä sekin on mahdollista.

 

Upea värinen iso työ on toinen suosikkini. Mahtavat värit ja työtapa oli minulle mysteeri.

 

Hauska pöytäliina! Tosi kiva idea.

 

Paneeliverhot myös oikein kivat.

 

Nallekin oli päässyt mukaan.

 

Sanna Paranko on toiminut opettajana eri opistoissa, kesäkursseilla. Hän on itseoppinut ja varsinaisen tilkkuilun aloitti 1988. Hän sanoo, että tilkkuilusta ei lomailla ja kyllä se näin on. Oikein kivoja töitä kivassa ympäristössä. Onnea näyttelyyn!

 

Uusi pallo

Kyllä jokaisella mäyräkoiralla pitää olla pallo. Se on nyt koettu. Toisilla niitä on useita ja heittää täytyy käsi venyneenä. Niin meilläkin. Paitsi, että pallo on kulahtanut, repeytynyt ja sisällä ollut kulkunen hukkunut.

Tein kaavan tuosta vanhasta. Käytin palloon trikoon puutteessa vanhan oloasun lahkeen ja aamutakin helmaa. Vähän tummat värit, mutta kelvannee. Laitoin vielä narun, jotta pieni suu saa otteen.

 

Ja kuinkas kävikään. Heittelin palloja haettavaksi ja kuvittelin uuden uutukaisen kulkusineen olevan mieleen. Mitä vielä, ei voinut vähäisemmin kiinnostaa. Vanha on sentään oman suun mukainen ja mukava!

Uusi projekti alkamassa

Aikaisemmin jo postasin kuvia kirpputorilta löytämistäni pöytäliinoista, joiden kirjaileminen oli jäänyt aikoinaan kesken. Todellinen löytö ja hintaan 3e kappaleelta. Uskomattoman kauniita vanhoja käsitöitä.

Tämän liinan otin nyt projektiksi. Arvioimme liinan tuolta 1910-1930-luvulta materiaalista ja kuvion tyylistä päätellen. Liina on melko isokin 120x130cm.

Kävin ostamassa lankoja ja aivan ihmeenä pidän, että monipuolisesta käsityöliikkeestä löytyi aivan prikulleen samat värit kuin vuosikymmeniä sitten on käytetty. Loput väreistä sommittelin itse.

 

Liinaan on piirretty kauniita liljaa muistuttavia kukkia sekä isoja vihreitä lehtiä. Lankojen valinnassa yritin saada hyvin voimakkaita näyttäviä värejä ja valitsin räikeät lilan sävyt kukkiin. Toivotaan, että osuin oikeaan, vaikka hieman mietityttää.

 

Seuraavaksi suuntasin kirjastoon tutkimaan, kuinka tuon ajan kirjontatyöt on tehty ja väritetty, minkälaisin pistoin tehty jne. Paljon sain ideoita ja ohjeistustakin. Onneksi meidän kunnassa on loistava kirjasto käsityöntekijällekin.

Väriloistoa "kukkatalossa"

Pelargonit kukkivat tosi kauniisti aurinkoisten päivien ansiosta.

 

Kokoelmaani kuuluu n. 72 kpl. Noin siitä syystä, että olen ottanut joistain varmuuskopioita ja antanut joitain poiskin.

 

Rakastan värejä, joten värikin on ollut joskus valintani syy, kuten allaolevassa. Siemenet tilasin Amerikasta viime vuonna.

 

 

 

 

 

 

Allaolevat on vanhusten osastoa. Kerrottu valkoinen (nimetön vanha), Evakko (vaal.pun.), lohenpunainen nimetön vanha.

 

Tilanne 21.5.2013 oli näin vaatimaton:

 

 

Betonista

Betoni on kivaa muottien kanssa muotoilla. Kyllähän sitä oppii kantapäänkin kautta, mutta viheliäistä huomata virheensä jälkikäteen! Ehkä ei pitäisi kaikkea yrittää omin päin.

 

Nämä purkit tuli tehtyä ilman pohjassa olevaa reikää, joten pianhan ne täyttyvät vedellä ja kasvit kelluu märkyydessä.

 

 

Tämän ruukun kaunis jalka meni muruiksi liian monimutkaisena. Korvasin sen suoralla sileällä ja kyllähän se hieman riitelee tuo yläosan kanssa. Oma moka sekin.

 

Jännästi liitoskohta jäi tummemmaksi. En tiedä mistä johtuu, mutta erottuu selvästi.

 

 

Linnunjuomakuppi sopii hyvin vanhan, roskiksesta pelastamaani kukkatelineeseen.

 

Löysin ihania silikonivuokia. Ruusuja. Tein niistä rumalle kaivonkannelle ryhmän. En oikein ole siihen tyytyväinen, mutta siinä se nyt seisoo. Ruusun varsia lyhennettävä vielä. On tämä hirvitys.

 

 

Eli kivaa oli ja mokasin lähes joka työssä jotain!