HAUHAU-HAU

Kissojen jälkeen yritin tehdä koiria. Piirsin kaavat vanhoja muokkaillen ja en ole ollenkaan varma, näyttävätkö nämä koirilta vai mitä elukoita lienevät. Ainakin luppakorvat ja pieni häntä.

 

Vanhaa tuttua fleeceä ovat ja tiukkaan täytetty, jotta pysyvät hyvin istumassa. Askarteluvanut eivät käy mielestäni pehmoeläimiin. Vanut ovat niin pehmeitä ja "löystyvät" aikaa myöten.

 

Ilmeistä tuli vahingossa ihan selvästi poika ja tyttö. Eli vasempi on poika ja oikeanpuoleinen tyttö. Käpäliin ompelin hieman anturoita mukailevia varpaita. Tällä kertaa jätin vaatteet pois.

Olipa taas kiva tehdä näitä ja samalla katsella MM-kilpailuja.

Bambi

Pitkästä pitkästä aikaa innostuin tekemään pehmoeläimiä. Olin ostanut Paapiiltä kaavat vuosia sitten ja kerran niillä teinkin, mutta nyt tulivat kuin itsestään eteeni.

 

Bambit tein fleecestä ja täytin kovaksi huonekaluvanulla. Siten ei tarvitse jalkoihin lisätukemista, vaikka bambi on n. 30 cm korkea.

 

Jätin tarkoituksella kaiken ylimääräisen pois, jotta pienempikin lapsi voi bambilla leikkiä turvallisesti.

 

Ompelupöydällä on muitakin eläimiä tulossa, katsotaan kuka on seuraava.

Kissoja ja vielä lehmiäkin

Kyllä sadepäivät tuntuvat niin raikastavilta ja mukavilta helteiden jälkeen. Luontokin elpyy ihan silmissä.

Innostuin vielä tyynyistä, kun pyydettiinkin ja tällä kertaa tein kissoja. Niin ja vähän rakkauslehmiäkin. Joku ehdotteli, että olisi kannanotto avioliittolakiin, mutta ihan pelkästään taiteilijanäkemys kauniista eläimistä.

 

 

Mietin tässä, miksi teen aina kissoja, kissoja ja taas kissoja. Olen koiraihminen. 50 v meillä on ollut koiria enemmän tai vähemmän, mutta eivät ne vaan tule käsitöihini. Kummallista.

 

Liina "valmis"

Kärsimätön kun olen, on pakko tehdä käsityötkin nopeasti valmiiksi. En osaa keskittyä uuteen työhön, jos vanha ei ole pois päiväjärjestyksestä.

Liina on kirjontavalmis. Kanttaus ja silitys vielä.

 

Kuvassa kuivumassa pesun jäljiltä. Oikein kiva oli tehdä, mutta luulenpa, ettei ihan heti tule kirjontatyötä tehtäväkseni.  

 

Lopputulos on mitä toivoinkin ja mielestäni aikakautensa hyvä edustaja.  Tuli hieman tunne: Mä tein sen!

Sadepäivien puuhamaa

Eipä ole sadesäät tuntuneet pitkiin aikoihin niin mukavilta kuin nyt. Kolmatta päivää satelee ja se tuntuu niin raikkaalta ja virkistävältä.

 

Liinani edistyy hyvin. Vielä kukat kulmiin ja joitain lehtiä. Sitten puhdistus ja kanttaus. Yllättävän huonosti oli liinaa alettu tekemään. Korjailin virheitä ja purin huolimattomasti tehtyjä kohtia. Tulee mieleen, että tekijä olisi harjoitellut tai ollut muuten kokematon tekijä.

 

Tykkään kovin tuosta mallista. Siinä kuviot eivät ole vain kulmissa tai laidoilla, vaan koko liina tulee lähes täyteen kirjontaa. Ja pöydällähän se siten näkyvät parhaiten.

 

Ja jottei ihan kirjonnaksi mene sateen pitäminen, niin pyydettiin sopivasti tekemään kissaihmisille kissatyynyjä. Onneksi aineitakin vielä oli varastossa ja muutaman tein. Mallit onkin jo esitelty aiemmin.

 

Elikkä hyvää elokuuta kaikille, eihän kesä mihinkään vielä ole loppunut!

Kostian markkinoilla ja tilkkunäyttelyssä

Naapuri ystävällismielisesti toi Hämeen Sanomien artikkelin Hauhon Alvettulassa olevasta Sanna Parangon tilkkutyönäyttelystä. Joten matkakohteemme olisi Alvettula.
Ensin kuitenkin ajoimme Pälkäneelle Kostian wanhan ajan markkinoille.

 

Wanhan ajan hengessä oli paikalla olevien myyjien ja ohjelman esittäjien asut vanhan mallisia. Myytävät tavarat myös wanhaan sopivia. Kuumuus oli valtaisa +29, mutta paljon oli silti ihmisiä.

 

Alla tinasotilaiden valaja tekemässä omaa armeijaa.

 

Ehkä mielenkiintoisin oli Anja Wählingin työt. Paperimassasta muottiin painettuja silakoita, mitkä koristavat kirjan kansia. Oli myös avaimia ja nukkeja, pitsiä jne. Idea loistava, sillä kansista siistitään sisäpuoli ja siellä oli tasku, mihin voi liittää kortin tai vaikkapa lahjakortin. Oikein kivoja töitä.

 

Aivan ihana pellava puku oli kantajan kertoman mukaan isoäitinsä tekemä. Sitä on käytetty perinnemarkkinoilla ennenkin. Tosi kaunis.

Paljon oli ohjelmaa mm. Uudenmaan Karoliinit esittelivät leiriään ja 1700-luvun aseistusta.

 

Meidän matka jatkui kuitenkin tilkkunäyttelyyn. Sanna Paranko on kerännyt töitään esille Alvettulan seurataloon Hauholla. Seuratalo rakennettu 1936 ja upeat hirsiseinät kauniisti näkyvissä luomassa puitteita tilkkutöiden vanhahtavaan henkeen.

 

 

 

 

Hämeen Sanomien artikkelissa Sanna Paranko kertoo olevan hullu, mutta onnellinen hullu, sillä ompelematta ei voi olla. Hän sanoo, ettei ole taiteilija, eikä osaa oikein tehdä tilkkutöitä vain seinälle. Töillä täytyy olla aina joku tehtävä, hän sanoo.

 

 

Lilasävyinen peitto on ehdoton suosikkini. Tätä työtä oli tehty kolme vuotta.

 

Majava ei syö kuusia, mutta tässä työssä sekin on mahdollista.

 

Upea värinen iso työ on toinen suosikkini. Mahtavat värit ja työtapa oli minulle mysteeri.

 

Hauska pöytäliina! Tosi kiva idea.

 

Paneeliverhot myös oikein kivat.

 

Nallekin oli päässyt mukaan.

 

Sanna Paranko on toiminut opettajana eri opistoissa, kesäkursseilla. Hän on itseoppinut ja varsinaisen tilkkuilun aloitti 1988. Hän sanoo, että tilkkuilusta ei lomailla ja kyllä se näin on. Oikein kivoja töitä kivassa ympäristössä. Onnea näyttelyyn!

 

Uusi pallo

Kyllä jokaisella mäyräkoiralla pitää olla pallo. Se on nyt koettu. Toisilla niitä on useita ja heittää täytyy käsi venyneenä. Niin meilläkin. Paitsi, että pallo on kulahtanut, repeytynyt ja sisällä ollut kulkunen hukkunut.

Tein kaavan tuosta vanhasta. Käytin palloon trikoon puutteessa vanhan oloasun lahkeen ja aamutakin helmaa. Vähän tummat värit, mutta kelvannee. Laitoin vielä narun, jotta pieni suu saa otteen.

 

Ja kuinkas kävikään. Heittelin palloja haettavaksi ja kuvittelin uuden uutukaisen kulkusineen olevan mieleen. Mitä vielä, ei voinut vähäisemmin kiinnostaa. Vanha on sentään oman suun mukainen ja mukava!