keskiviikko 20. elokuuta 2014

Kudonnan opiskelua


Olen päässyt jo näin pitkälle, että loimet on kiinni. Tuo ylläoleva opas on Mallikerta-lehden  erinomainen, selkeä ja perusteellinen opas. Koska olen täydellinen teoreetikko, tarvitsen ohjemanuaalin ja ohjekuvat muuten ei onnistu. Lukemalla selviää, tai sitten ei:


Vähän oli kylläkin käytävä mallia katsomassa tuttavani puissa, kun polkimien sitominen ei sitten millään (edes ohjekuvien) ollut onnistua. Nyt toimii ja kuteet esiin.

Jottei elämä olisi pelkkiä kangaspuita, innostuin taas tekemään jouluksi tonttuja. Myyjäisiin aion mennä ja myytäväksi teen. Vaiheessa ollaan silläkin rintamalla:


Mihin tuo aika menee!


perjantai 15. elokuuta 2014

Tulihan tehtyä

Sain tämän hassunkurisen taideteoksen idean Tulihan Tehtyä Terhin blogista. Omani vaan on niin hassu ja hirvee, että olin jo heittämässä roskiin.


Ideani ei koskaan saanut sitä lopputulosta, mitä olin ajatellut. Nuo mustat möykyt on päällystetty lasimosaiikilla ja saumaukseen käytin vääränlaista laastia, mikä sitten näkyy lasin läpi. Musta värikään ei ole ollenkaan hyvä vihreässä kukkapenkissä. Joten menköön sinne roskikseen kesän jälkeen.



sunnuntai 10. elokuuta 2014

Palmerin uudet sadetakit

Vaikka hellettä on pitänyt, on ajateltava tulevia kurakelejä. Bichon Frisé Palmer tarvitsi uudet sadevaatteet syksyä varten ja reipas nuorukainen kun on vaatteita kuluu.



Netistä löytyi kaavat, mitkä oli muokattava sopiviksi. Hieman oli vaikeaa, kun itse koira oli yli sadan kilometrin päässä saaressa lomaa viettämässä. Eikä sieltä mittanauhaakaan löytynyt, vaan kekseliäs äiti otti kalastajalankaa avuksi ja mittasi sitten langat miehensä rautamitalla. Hyvin toimi!


Kun kyseessä on nuorukainen, miehenalku oli mietittävä, miten tuo luonnollinen tarve -puoli hoidetaan. Vielä kun häntänsäkin kääntyy selkään päin, sekin toi omat miettimiset kaavan tekemiseen.


Ratkaisin asian yksinkertaisesti pussittamalla takajalat kuminauhakujalla ja siten koko takaosa voi jäädä auki ja jalat kuitenkin pysyvät kuivina. Vaate on helppo pukea, kun vain jalat pujotetaan lahkeisiin ja selässä olevat tarrat kiinni.


Alkuun kun pääsin, päätin yllättää hehkeällä kristallihileillä koristellulla silkinhohtoisella sadetakilla vaikkapa pyhätakiksi. Kangas on tosi kivan näköistä valkoisella koiralla, vaikka tietysti joidenkin mielestä ei niinkään miehekäs valinta.  Vitsinpoikastakin yritin saada takkiin kirjoomalla vähän juttua kylkeen.


Hieman puntit olivat pitkät ja kaulasta hieman tiukka, muuten puvut onnistuivat hyvin näin etätyönä tehtyinä. Ainakin Palmer suostui hyvin kuvattavaksi uusissa tamineissaan. Innostuin tästä mukavasta projektista ja lupasin tehdä myös talvivaatteet Palmerille. Niin ja meidän Karkille, joka inhoaa kylmää yli kaiken.

torstai 7. elokuuta 2014

Uutta haastetta

Eilen toteutui vuosien haave. Kangaspuut! Joskus 70-luvulla yritin jo opetella kutomista ja kävin kansalaisopistolla tekemässä pienen nukkamaton. Sitten opiskelut ja elämä vei ihan toiseen suuntaan ja kutominen jäi. Aina se kuitenkin kyti mielessä ja monesti selasin esitteitä puiden ostoon. 


Kunnes nyt, eilen, puut saapuivat. Ja tässä ne nyt on. Uusi haasteeni. Olen opiskellut teoriaa ja tutkaillut puitani. Saan vielä ihan kädestä pitäen opetusta, kunhan oppiäitini Mirja ehtii paikalle. Syksyllä aloitan kurssit ihan alusta ja vuosien haaveeni toteutuu, kun opin kutomaan! Jospa joskus osaisin tehdä sellaisen upean pellavaliinan tai shaalin tai vaikka mitä. Saa nähdä. 



sunnuntai 3. elokuuta 2014

Omenakranssi


Omenanraakileet punoin rautalankaan kranssiksi. Idean löysin Pajupirtin blogista. 


Hauska idea on, mutta niin lyhytikäinen! 

keskiviikko 30. heinäkuuta 2014

He-ei muumiii


Hellepäivinä oli kiva istua sisällä viileässä ompelemassa. Löysin varastoistani muumikangasta ja leikkelin palat, mitkä sitten reunustin ihan tavallisesti suikaleilla. 


Voi miten ujostellen hän katsoo!


Tämä on yksi suosikkikuvista!


Hieman jouduin kuvia rajaamaan, mutta muuten kangas ei olisi riittänyt. 


Tämä kesämuumikangas on yksi onnistuneimmista minun mielestäni.  Jaksan ihailla Tove Janssonin kykyä yhdellä viivalla saada muumille upeita ilmeitä ja tunnetiloja.

lauantai 26. heinäkuuta 2014

Nukkeleikkejä

Hellettä pakoon sisälle ompelemaan nuken vaatteita. Olen kerännyt Dollytexin nukkeja vanhoja ja uusia. En ole laskenut montako niitä on, mutta muutamalle oli tarpeen ommella leningit.


Yritin saada mekkoihinkin tuota 50-luvun henkeä, kun nuketkin ovat suunnilleen siltä ajalta. 


Käytin tilkkuja ja nauhan pätkiä, mitkä aina kertyy. Niinhän ennenkin tehtiin. Ei saanut mitään isoja kangaspaloja käyttää, kun niillä saattoi olla tärkeämpääkin käyttöä.  



Pikku ARI-nuketkin saivat uudet vaatteet. Alakuvassa näkyy kattaus, minkä posliiniastiat maalasin muutama vuosi sitten.