Pelargonit vie mukanaan

Pelargonit ovat niin kiehtovia. Niillä on historiaa, ne ovat kauniita, ne ovat helppoja kasvattaa, eli ne ovat ihania.

Kevät alkoi meillä aikaisempaa aikaisemmin. Talvisäilöstä otin kukat jo lämpöiseen lamppujen alle. Ilman lisävaloa ei hommaan kannata ryhtyä ennen maalis-huhtikuuta.

Ida-mummut ovat kiitollisia. Ikivanha kanta jaksaa vuodesta toiseen sitkeästi ja mahtavalla kukinnalla palkiten.

Viime syksyn pistokkaat ovat riehaantuneet kukkimaan. Ovat talvehtineet tyytyväisenä lamppujen alla sisällä lämmössä.

Alla ne jotka eivät oikein talvehtimisesta viileässä pimeähkössä tilassa tykänneet. Nostin ne lamppujen alle lämpöön ehkä vähän liiankin aikaisin. Toivotaan, että selviävät.

Pelargoniryhmässä facebookissa monet kirjoittavat kokemuksistaan siemenlisäyksistä. Innostuin kokeilemaan. Nti PELEKUU auttoi alkuun antamalla kokeiluun mitä mielenkiintoisimpia siemeniä. Ihania uusia minulle. 

Kylvin siemenet vermikuliittiin rasioihin ja rasiat lämpömatolle lampun alle itämään. Pitäkää peukkuja! En ole ennen tätä menetelmää tehnyt, mutta kovasti pelargoni-ihmiset sitä kiittävät.

Vanha multapurkki-idätys ONNISTUI! Kaksi viikkoa kesti, mutta tänä aamuna pienen pieni pelargoni ilmestyi!

Todella mielenkiintoista nähdä, miten tämä projekti etenee. Täytyy myöntään, että olen täysin näiden kukkien lumoissa ja uusiakin siemeniä on odotettavissa!

Jos kiinnostuit lisää tietoja saa mm. Suomen pelargoniayhdistyksen sivuilta https://pelargoniyhdistys.wordpress.com/ sekä jos olet facebookissa, siellä on pelargoniryhmä sekä osto- ja myyntiryhmä pistokkaille. Kannattaa tutustua.

Mums mums -sukat

En oikeastaan edes pidä sukkien kutomisesta. Enkä ole niitä kovin montaa paria elämäni aikana edes tehnyt. Kuitenkin ystäväni (sukankutomismaisteri) tekemät kivat sukat innostivat minuakin sen verran, että varastoistani etsin jämiä ja kutomaan.

Hieman tuolla siintää värien sävyerot, mutta ei haittaa.

Näistä tulikin oikeat mumsmumsit. Annan lahjaksi nuorelle naiselle.

Saku Siilin uusi kaveri

Nostalgisissa merkeissä tämä vuosi alkoi. Olen ehkä 60-luvulla kutonut siilin, josta tuli Saku. Siili on kulkenut matkassasi siitä asti. Monesti ajattelin, että olispa kiva kokeilla tehdä samanlainen. 

Saku on esitelty blogissani aiemminkin. Olen ohjetta etsinyt kauan, kunnes yhtäkkiä se tuli eteeni. Enkä yhtään muista mistä.

Tämä ohjelehtinen on ollut 80-luvulla liitteenä Käsityölehdessä, joten alkuperäinen sekään ei ole. Mikäli oikein muistan.

Vanha Mikkikin pääsi kuvaan. Aiempina vuosina Mikilla oli tapana joulun aikaan koristaa työhuonettani.

Sydämelliset kiitokset kaikille onnitteluista. Tästä on kiva jatkaa uuteen vuoteen.

HUV ja 10v

Uusi vuosi alkoi ja se on VEKKI-blogin kymmenes. Aloitin vuodatuksen puolella v. 2009 tämän bloggailun. En muista mikä innosti, mutta varmasti tuo tekemisen palo on niin suuri, että työt tulevat esille ja "arkistoitua". Samalla tutustuu ihaniin käsityön harrastajiin.

Paljon on tapahtunut näinä vuosina. Vanhempani nukkuivat pois, ensin isä ja sitten äiti. Jäin eläkkeelle, sairastuin kaksi kertaa vakavasti, mutta mikä on säilynyt:  rakkaus käsillä tekemiseen ja kauneuteen mitä voi saada aikaiseksi.

Ensimmäinen postaukseni. Onneksi ehdin kopioida postaukset ennen kuin vuodatus kaatui. Paljon, paljon kuviani katosi ja kiukku oli niin suuri, että vaihdoin bloggeriin v. 2012.

Monet blogikaverit ovat pysyneet mukana tämän kymmenen vuoden ajan ja siitä olen todella iloinen. Olemme vaihtaneet mielipiteitä myös blogien ulkopuolella ja jotkut olen tavannutkin.

Ystävät KIITOS näistä vuosista ja niistä monen monista yhteydenotoista. Toivon, että jatkamme edelleen.  

KIITOS!

Hyvää joulua

OIKEIN HYVÄÄ JOULUA 

JA 

HYVÄÄ UUTTA VUOTTA

toivon kaikille blogiystävilleni ja vierailijoille.

Ensi vuosi aloittaakin Vekki-blogin juhlavuoden. Ensin lomaillaan.

Heijastava villis Karkille

Yritän aina vaan saada Karkin pitämään lämmintä takkia pakkasilla, mutta on se vaikeeta. Oma vikani kun en pentuna sitä sille opettanut.

Ostin Novitan Hohto-lankaa kerän ja sitä yhdistin seiskaveikan kirjavaan. 

Mallin keksin sitä mukaa kun työ valmistui. En tiedä silmukkamääriä enkä senttejä. Vetoketjun ompelin selkäpuolelle, koska mahan alusta  jää usein paljaaksi ja kylmettyy.

(Ei vois mallia enempää harmittää tämä mannekeeraus tai tuo villis,)

Hyvin heijastaa Hohto-lanka. Salamalla otettu kuva.

Ja sitten alla sympaattinen espanjalais-Aune. Aune tuli Suomeen veljensä Tepon kanssa jokunen vuosi sitten. Aune on meidän suuri suosikkinaapuri, ja niin täynnä rakkautta että halkeen. Todellinen pusumaakari ja sylissäistuja. Ihana Aune.

Hyvää tätä joulunalusviikkoa!

Ryijynostalgiaa

Suomessa oli v 1956 yleislakko. En tiedä, enkä muista miten tapahtui niin, että isäni alkoi ompelukoneella ommellen tehdä tätä ryijyä. Siitä puhuttiin paljon, sen muistan, ja varsinkin, kun MIES ompeli. Tekniikka luulen olleen sellainen, että jonkun härvelin keskeltä ommeltiin ja sitten toinen lenkkireuna leikattiin auki. En tiedä miten on tehty ja voiko näin tehdäkään. 

Luulen myös, että äitini (perheemme taiteilija) ja isä yhdessä ovat suunnitelleet mallin. Nurjalla puolella näkyy piiroksia ja niitä myös muokatun.

Tänään hain ullakolta himmeleitäni ja ryijylaatikko tuli eteeni. Nyt kun kaikki ryijyt tekee uutta tulemista, ajattelin saisiko tuosta mitään aikaan. Jos teillä on ideoita, miten tuollaisen villaryijyn voisi puhdistaa vuosikymmenten pölystä, otan mielellään ideoita vastaan.

Hiiret roistot olivat nakertaneen reijän ja sekin pitäisi jotenkin saada korjattua.

Pimeydestä ja sateesta huolimatta, hyvää viikon alkua teille.