maanantai 16. heinäkuuta 2018

Hulluna pelargoneihin osa 2

Pelargoniahulluus on niin vauhdissa, että jo 70 kappaletta asuu meillä. Lajeja ei ole niin montaa, laskin vain kasvit. Aarteista ja harvinaisuuksista otan aina varakappaleet.

Kuistilla olen tänä vuonna kasvatellut, kun aikaisemmin käytin vain kasvihuonetta. Toki kasvihuone on nytkin käytössä, mutta tuo kuistikokeiluni saattaakin jäädä vaihtoehdoksi.


Yritän keskittyä vanhoihin suomalaisiin jo historiansakin takia, mutta vähän aina tulee muitakin joukkoon. Milloin mistäkin syystä.

Muutama vanha laji on saanut nimensä omistajansa mukaan.

Hillevi
Vanha löytölaji, minkä pelargoni-grand-old-man Jouko Pukki löysi Teijolta.

Emma från Bengtsbo (Ruotsista, Alvestan läheltä)
Tosi erikoinen kukka. Kasvaa varsia ja lehdet reunoilta käpristyvät. Mutta tuo kukka on todella kaunis hento vaalenapunainen tulppaani. Yksi lempi kukkni.

Kaisa (Kallio)
Presidentin rouvan lempikukka ja yksi halutuimmista.

Kyllikki
Luumäeltä  Heikkilän talosta vanha laji-

Pirkko
Vanha laji Pirkko -nimiselta Nummen kylältä

Ida-mummun pelakuu
on ehdoton aarteeni. Historia on onneksi tiedossamme ja se vie aina 1930-luvun loppuun.


Askola
Vanha löytölaji Itä-Uudeltamaalta. Aloittelee tässä kukintaa.

Nimismies
Tuotu Suomeen Vepsästä ja Ruotsissakin on ollut Nevesta -niminen . Ovat ehkä samaa sukujuurta, mutta Vepsästä tuotu kasvi annettu Jouko Pukille ja hänen puutarhaltaan tätä kanta lienee kotoisin. 

Tuulensuu
Lähtöisin Tuulensuun talosta Nummelta

Monet ihanat vanhat aloittelee kukintaansa, joten esittelin tässä vain muutaman. Olen opetellut mikä multa on hyvää ja mikä lannoite on hyvää ja luulen, että tästä pääsen taas alkuun tämän keräilyni kanssa. 

keskiviikko 11. heinäkuuta 2018

Merirosvoja...!

Sadepäivät antoivat inspiraatiota ompeluun. Enpä ole juurikaan ompelukoneeseen koskenut pitkään pitkään aikaan. Oli tosi kiva taas ommella.

En tajua miksi näistä peitoistani kaikista tulee vihreitä. En edes tykkää koko väristä, eikä meillä kotona ole mitään vihreää missään. Silti lähes aina peittoihin valikoituvat vihreät!!

Tykkään kovin tästä merirosvokankaasta. Tein siitä muutamia tauluja lastenhuoneeseen ja nyt lopuista keräsin aiheen tähän peittoon. 

Hieman tuo huono matikkapää teki tepposia mittojen kanssa, mutta selvisin.


Tämä laiva on niin upea, että tuollaisella voisin lähteä purjehtimaan. 

Kuvaaminen ei onnistu minulta, mutta näkeehän näistäkin mistä puhutaan.

torstai 5. heinäkuuta 2018

Verkkokassit

Vanha kunnon verkkokassi on tullut muotiin. Se on trendikkäintä tällä hetkellä. Läppäri verkkokassiin ja menoksi. Ja ei ole yhtään hullumpi juttu, kun niin käyttökelpoinen kassi on. 

Muurarinlangalle tuli käyttöä. Varmasti on kestävääkin. 

Ilmaisohjeen nappasin Dropsin sivuilta.
Kyllä näitä olisi voinut virkata muutaman lisääkin, niin kivaa puuhaa se oli. Valmistuikin nopeasti. Kipeä käteni ei nyt reagoinut, kun keksin uuden tavan virkata eli oikea käsi ei liiku ollenkaan!

maanantai 2. heinäkuuta 2018

Janakkalan Barokki

Vannoutuneena Bachin ystävänä innostuin lähtemään Janakkalan kirkkoon barokkikonserttiin. JB Bach on seurannut mukanani aina lukiovuosista lähtien. Tai oikeastaan jo aiemminkin urkumusiikin muodossa, sillä tykkäsin istua kirkossa laulamassa virsiä, kun urut soi.

Janakkalan upea upea Pyhän Laurin kirkko on ilmeisesti käyttöönotettu jo 1520. Rakennuttaja oli Åke Tott.

Konsertin urkuristi unkarilainen Miklos Spányi oli maineensa veroinen ja todellinen Bach-tulkitsija. Hän sai urkuihin aidon bachilaisen hengen ja tunnelman. Spányi onkin erikoistunut barokkimusiikkiin ja hallitsee niin urut kuin cembalonkin. Häntä pidetään Euroopassa yhtenä parhaimmista Bach-osaajista. Niitä ei ole montaa.

Urut soivat upeasti ja tunnin istuessani hankalassa penkissä huomasin, etten ole liikahtanutkaan. Uppouduin täysin siemauksin tähän musiikkiin ja Bachiin. Kyllä oli niin mahtavaa, että laulelin kotimatkan itsekeksimiä resitatiivin pätkiä! 

(Kuvat lainasin konsertin esitteestä)

tiistai 26. kesäkuuta 2018

Vanha virkkausprojekti

Sadepäivänä siivoilin kaappeja ja käsiini osui vanha muovikassi. Se nyssäkkä on kulkenut kaapista kaappiin. Kerran hain jo roskista pois, kun katuminen iski.

1960-luvulla oli suuri muoti virkata sängynpeittoja. Olin aloittanut ja kesken jäänyt. Eikä voi puhua peitostakaan, ehkä puolet yhden hengen sängylle mahtuisi. Malli on vanha tuttu Mary Oljen ja reikäinen malli mahdollisimman huono peitoksi.

Iski inspiraatio valmistaa "peitto" valmiiksi. Muutaman päivä meni. kun kipeällä kädellä virkkasin puuttuvat osat valmiiksi ja yhdistin ne paikkoihinsa.
Valmiina roikkuu narulla kuivumassa pesun jäljiltä. Vielä pingoitus ja valmis on! Oli jo aikakin kun tässä työssä on liki 50 vuotta mennyt!

Samasta kaapista löytyi myös äitini peruja peiton alku sekä pyyheliinan päät talteen otettuina.

Tämäkin malli on Mary Oljen ja myös käytetty pellavaliinan reunapitsinä. Sellaisen olen tehnyt myös. Ehkä teen valmiiksi tämänkin, mutta nyt tämä inspiraatio lopahti.


Alla olevat palat sain tuttavalta. Lienevät hänen äitinsä aikanaan virkkaamia. Paloja on sen verran monta, että niistä saisi kaksi sohvatyynyä. Ne teenkin sitten kun se into tulee.


Päätin säilyttää nämä kaikki vanhat käsityöt. On niin sääli löytää kirpparilta valtavan työn vaatineita käsitöitä muutamalla eurolla. 

perjantai 22. kesäkuuta 2018

Iloista Juhannusta


Iloista Juhannusta!

Ida-mummun pelakuu kukkii kauniisti ja on kukkinut perheemme ikkunoilla aina 1930-luvulta lähtien.

perjantai 15. kesäkuuta 2018

Tuolivanhukset

Maalla mummulassa 50-luvulla keittiössä oli kaksi jännää tuolia. Enoni oli ne tehnyt, taitava kirvesmies kun oli. Hänen jäämistöstään toin tuolit meille odottamaan kunnostusta.
 Autotallissa ne sitten odottivat  inspiraatiota monta vuotta. Välillä jo mietin, onko niillä mitään käyttöä, mutta en millään voinut pois heittää.
 Ajattelin kaivaa esiin alkuperäisen puupinnan, mutta turha luulo. Maalikerroksia löytyi VIISI. Yritin maalinpoistoaineellakin, mutta eipä siitäkään apua ollut. Rapsuttelin muutaman päivän ja ei auttanut muu kuin maalata uudelleen. Maalikerrosten alta löytyi aivan ihanaa ikivanhaa puuta. Eli enoni olikin 50-luvun alussa käyttänyt vanhaa puuta, kuinka vanhaa, en tiedä. Tämä selittää sen, että tarkka mies teki kaksi ihan erinäköistä tuolia. Jalat näyttivät olevan leppää ja istuin mäntyä. Selkänojan yläosa oli ihan kuin tammea, mutta onko se mahdollista. Kierrätystä!

Valmista! Maalin värin poimin maalikerroksista ja se oli kerros no. 3.


Hyvää viikonloppua!